Arriba Monterrey!!!

Olin eilen elämäni ensimmäisessä jalkapallo-ottelussa. En ole aikaisemmin onnistunut katsomaan kokonaista ottelua edes telkkarista mutta nyt tuli sitten koettua. Enhän mä mitään niistä säännöistä ymmärtänyt, mutta ihan mahtava kokemus! Ja hyvältä ne näytti. ;)



Menimme katsomaan kauden ensimmäistä, loppuunmyytyä ottelua Monterrey Rayados vastaan Torreon Santos. Liput oli myyty loppuun jo aikoja sitten, joten turvauduimme Reventaan, mikä tarkoittaa highwayn varrella farkkujen takataskuista tursuavaa mustan pörssin kauppaa. Meksikolaisten ystäviemme avulla saimme liput kohtuuhintaan noin 17 eurolla kipale.

Voitte vaan kuvitella mikä fiilis stadionilla oli kun tuhannet ja tuhannet lattarit työntyivät katsomoihin kannattamaan omaa jengiä ja kun jalkojen rummutus ja kannatuslaulut alkoivat välittömästi jo 40 minuuttia ennen ottelun alkua. Nää latinot on tosissaan aika kuumaverisiä! Oli ihan hyvä että meillä tytöillä oli pari paikallista poikaa mukana, sillä täyden stadionin hombres-mujeres -sukupuolisuhde oli noin 1:30, eikä vaalea tukka ainakaan auta piiloutumaan massan taakse...

Kuvassa meksikolainen Roberto ja saksalainen Jan. Oltiin mixed-katsomossa, jossa on molempien jengien kannattajia, mellakkapoliisien rajaamina tottakai. Roberto sanoi, että tää on ihan special Spanish lesson, sillä aina kun naapurijengin kannattaja lähti vessaan tai haki bissee, meksikonkielisiä kirosanoja lensi molempiin suuntiin välillä nyrkkien ja välillä vitsien saattelemana.

Lopputulos oli 1-0 Monterreyn joukkueen puolesta ja ratkaisumaali tehtiin kuumottavasti vasta viimeisellä minuutilla. Porukka menetti täysin itsehillintänsä ja kaikki vaan heitti katsomoissa bissetuopit ilmaan! En oo koskaan nähny sellasta, koko taivas oli hetkisen ihan bissesateen peittämä ja kiljunta aivan valtava! Mä säästyin onneks pahimmalta! Naapuripenkillä seisovien meksikolaismiesten kaa vaan heitettiin yläfemmaa ja huudettiin "Arriba Monterrey, arriba Monterrey!"

Illalla lähdettiin vielä parin meksikolaisen luo iltaa istumaan. Kotiin ei vieläkään ole iltaisin kiire, sillä siellä on edelleen aika kylmä. Tän meksikolaisjäbän serkku oli ollut 5 vuotta Nykissä baarimikkona ja teki meille vallan hyvältä maistuvat Mojitot lämmikkeeksi. Lauantai-ita meni tosi kivasti, vaikka itse asiassa se piti alunperin viettää ryhmäpresentaation parissa. Mun ryhmä, kaksi kolmevitosta meksikolaismiestä, niin sanotusti teki mulle oharit. Ne otti mun yhteystiedot maanantaina ja lupas lähettää omansa sähköpostitse seuraavana aamuna. Se oli 6 päivää sitten and still no word. Taitaa jäädä presikset tällä kertaa tekemättä...

Guillermo, Alexandra (mun ranskis-kämppis), evis ja Marjo. Guillermo lupas viedä meidät ens torstaina entisten Monterreyn kävijöiden Miikan ja Juden suosittelemaan rodeomestaan kaupungin laidalle, josta pitäisi mm. löytyä mekaaninen vasikka. Rodeohatut esiin ja menoksi!

Aurinko. Mun paras ystävä. Istun ulkona t-paidassa ja tää tuntuu taivaalliselta - mulla on jopa lämmin! Pysy siinä muru jooko, älä enää karkaa mihinkään! No joo, ensimmäinen kylmä jakso voitettu, toinen alkaa kuulemma huomenna. Tiistaille luvattu kolmee astetta... voi vittu! Saatiin tehokkaasti lämmittävä babyblue-sähköpeitto Fernandolta, joten siitä tapellessa täällä suunnataan ensi viikkoon. Haleja kaikille, suomen keskuslämmitystä ikävöiden...Eevis