Habla-babla ekiis ja igriega

RIITTÄÄ JO!!! Ensimmäinen kouluviikko takana, eikä ollutkaan mikään ihan läpihuutojuttu. Kaksi kurssia espanjan kielellä, kaksi englanniksi. Toissapäivänä alkoi ekonometria, tilastotieteen jatkokurssista seuraava ja ainoa kurssi joka mun on pakko päästä täällä läpi, sillä se on kansiksen lukijoille pakollinen ja suomessa on tentti tullut jo kaksi kertaa hylsynä takaisin. Ajattelin fiksuna tyttönä, että täällä vaihdossa se menisi kuin itsestään, pikkuseikkana opetus espanjankielellä. Kuulostaako helpolta? No ei ole.

Shoppaamassa Wal-Martissa

roommate Marjo meidän huoneessa

näkymät kotikadulle

Mulla alkaa jo nyt tulla toi espanja jo korvista ulos. Noi otsikon ekiis ja igriega on tietysti X ja Y ja nyt osaan jo sanoa mitä on 2x potenssiin 2x en español... Huolestuttavaa. Proffa puhui tiistaina luennolla suu vaahdoten, sisään luokkaan astui vaan lisää ja lisää mustatukkaisia, noin kolmekymppisiä meksikolaismiehiä tummat puvut päällä ja juuri kun mulla, farkkuihin ja keltaseen huppariin pukeutuneella ainoalla alienilla, alkoi alahuuli väpättää epätoivosta ja olo oli kuin 11-vuotiaalla pikkutytöllä liian isoissa saappaissa, otti yksi meksikolaistyttö mut siipiensä suojaan. Me tehdään tehtävät sen kanssa yhdessä mikä on tosi hyvä, sillä mä en edes tiedä mitä tehtäviä meille tuli läksyksi. Porque no? Koska en #vittu# ymmärrä siellä yhtään mitään!

Mark ja Genevieve visiitillä Montrealista, kuva meidän omalta ulkoterassilta

Koti on kiva, mutta elellään aikamoisessa syväjäädytyksessä lähes 24/7. Täällä ei ole lämmitystä ja vaikka päivisin ollaan kuin Suomen kesässä +25, niin aamut ja illat on ihan sairaan kylmiä. Mäkin varustauduin matkaan enimmäkseen pikkutopeilla ja kesähamosilla (no Meksiko hei, mitä ite ajattelitte?) ja nyt täällä nukutaan kahden täkin ja makuupussin kanssa hupparissa ja verkkareissa. Missä lämpö? Missä aurinko? Missä kuumavesipullot ja patterit ja kolmikerroksiset ikkunat ja lattialämmitys ja... Eeva taitaa haluta takas etelään.

EGADE, meidän koulurakennus

Johanna lähti takaisin Suomeen keskiviikkona. Oli ihan mahtavat kolme viikkoa Mexiconmatkailua yhdessä. Tutustuttiin vaikka kehen ja pienistä vastoinkäymisistä (myöhästyneet lennot, hävinneet laukut, Johannalla murtunut pikkuvarvas ja mulla parhaillaan kolme tikkiä selässä ja ab-kuuri) huolimatta jäätiin reilusti plussan puolelle. Kiitos kulta ja tsemppiä Suomen räntäsateisiin! Tähän päättyi nyt yksi etappi Meksikoa ja uusi alkaa. Mä vaan toivon hartaasti, ettei toi koulunkäynti liikaa rajoita mun sosiaalista elämää. Ja et se lämpö nyt vaan oikeesti voittais tän perkeleellisen kylmyyden.

Monterrey by night