¿Donde está Dengue? –En TU casa!

No ei meidän talossa sentään, mutta etelässä vierailtiin pikkukylä Antiguassa, jonka talon seinältä bongattiin kyseinen mainos. Niinan pohkeisiin ehti ne pikkupirulaiset tarttua ennen kuin tajuttiin laskea housunlahkeet. Mä itse asiassa vietin viime yön kuumeessa, mutta taitaa olla pelkkää kesäflunssaa ja liian kova ilmastointi lentokentällä eilen aamulla. Nyt ei ole edes Denguen tartunta-aika.

Veracruzista palattiin eilen illalla. Kaupunki täynnä katusoittajien ja kirkonkellojen kakofoniaa, yhdistettynä maukkaisiin merenelävä-aterioihin, aurinkoon, paikallisbussiseikkailuihin, danzónia tanssittaviin pappoihin ja hotelliin, jossa siivoojamammat meuhkasivat jo aamuvarhaisesta lähtien. Vallan onnistunut trippi siis.

Bongattiin LP:sta halvan budjetin "dirt cheap hotel with fluorescent lighting"

Värit on läsnä kaikkialla Meksikossa, ihanan piristävä kahvila!

On kyl huvittavaa reissata tällasella kolmen vaalean tytön porukalla. Me mennään katsomaan nähtävyyksiä ja huomataan olevamme itse paljon suurempi nähtävyys kuin mitä kaupungilla on tarjottavanaan! Miehet viheltää, vislaa ja suhisee ja kun tyttö hämillään vilkaisee taaksepäin, on vähintään kaksi kättä vilkuttamassa. Jopa taksin torvella ne saa aikaan sen perinteisen naisen perään vislausäänen! Meidän uusiin lempinimiin kuuluu mm. güeras, güeritas, texanas, culos… Jo hiusten vaaleus riittää huomion saamiseen, mutta kun tämän ikäiset meksikolaistytöt ei edes reissaa ilman isän tai isoveljen valvontaa, niin tuplahuomio on yksin matkustavilla nuorilla vaaleilla tytöillä taattu.

Katukuvaa kahvilasta

Paikallista lecheroa (latte) leipätikun kanssa

Latinomiehet muutenkin… Ne aloittaa keskustelun Starbucksin kahvijonossa, ajaa auton viereen ja pysäyttää kadulla, tekee ryhmätyöt tytön puolesta, tarjoaa kyydin koulusta kotiin ja kaupunkikierroksen kaupan päälle, pyytää puhelinnumeroa, lähettää paperiruusuja naapuripöydästä tai ainakin sähköpostia, tukkii messengerin, tarjoaa drinksut baarissa ja tanssittaa pienen tytön vallan pyörryksiin. Enkä nyt puhu yhdestä tyypistä, vaan ihan tästä yleisestä meiningistä. Nytkin Veracruzissa oltiin parilla viinilasillisella omassa pöydässä, kun viereen tuli pari kaveria ja kysyi ”Can we buy a bottle of rum to your table?” ja maksoivat tietysti siinä samalla meidän pöytälaskun. Tyttönä olemisena on kieltämättä tietyt etunsa tässä machokulttuurin luvatussa maassa.

Päiväunilla

Lukekaapas mitä bussin lasissa lukee... Vamos a la PLAYA!

Zembalon raunioilla, pari miltsii vanhat kiviröykkiöt

Antiguan Dengue-kylä

Tähän loppuun vielä kuva lentsikasta paluumatkalta. Meri ja vuoret on kyllä sellainen yhdistelmä, josta mä en koskaan saa tarpeekseni. Uskomaton maa, niin paljon nähtävää ja niin erilaista. Ruoka, musiikki ja kirkkaat värit on läsnä kaikkialla. Small talk hablataan jo leppoisasti espanjan kielellä, syvemmissä keskusteluissa kääntyy vielä englannin puolelle. Ihmiset on niin ystävällisiä, ruoka on hyvää (jos niit tacoi ei vedä ihan päivittäin, ei nimittäin oo mitään kevyintä kamaa), maisemat sanoinkuvaamattomia ja tutustuminen paikallisiin helppoa, tosin jostain syystä uusista ystävistä poikia suhteessa tyttöihin on noin 30:1…

Lyhyesti sanottuna, Meksiko alkaa viedä eviksen sydämen.