No neljä meitä oikeasti oli, mutta viikonloppuna tosiaan painettiin täyttä laukkaa keskellä erämaata cowboyhatut päässä kaktusten keskellä perinteiseen Jesse James-tyyliin oikea käsi ohjissa ja vasen ilmassa viipottaen. Kuinka siistii voi elämä olla?
OSA I. Zacatecas
Keskiviikko-iltana hypättiin neljän tytön voimin ykkösluokan yöbussiin suuntana puolen miljoonan asukkaan kaivoskaupunki Zacatecas 7 tunnin ajomatkan päässä. Zacatecas oli 1950-luvulle asti Meksikon suurimpia hopeantuottajia ja upean arkkitehtuurinsa ansiosta kaupunki on myös päässyt Unescon maailmanperintölistalle.
OSA I. Zacatecas
Keskiviikko-iltana hypättiin neljän tytön voimin ykkösluokan yöbussiin suuntana puolen miljoonan asukkaan kaivoskaupunki Zacatecas 7 tunnin ajomatkan päässä. Zacatecas oli 1950-luvulle asti Meksikon suurimpia hopeantuottajia ja upean arkkitehtuurinsa ansiosta kaupunki on myös päässyt Unescon maailmanperintölistalle.
Heräsimme bussissa keskellä erämaata auringon noustessa. Uskomattomat näkymät: kaupunki täynnä mukulakivikatuja, kirkkoja ja katedraaleja, yhdistettynä nuorekkaaseen yliopistoilmapiiriin. Kaksi päivää kului hujauksessa ja puoli-ilmaisia hopeakoruja shoppailtiin sellaisella innolla, että miespuolisilta matkakumppaneilta olis menny hermot heti alkuunsa! Vierailtiin myös kaivoksessa, josta vielä 100 vuotta sitten louhittiin kyseistä tavaraa lapsityövoiman avulla. Tuolloin lapset nousivat 300 metrin matkan ylös hamppunaruja pitkin 15 tuntia ja 7 kertaa päivässä, pahimmillaan 50 kilon kivisäkki selässä. Mun ostamien hopeisten nilkkakorun, korvisten ja kaulakorun hinta ei onneksi ollut noin kova…
Zacatecasin kadulta
Cerro de la Bufan huipulla
Zacatecas yövalaistuksessa hostellin parvekkeelta
Matkalla kaivokseen...
Mentiin junalla kaivoksen uumeniin
Kaivoksen sisällä sijaitsee myös Meksikon ainoa maanalainen yökerho, jonne tarkoituksemme oli viimeisenä iltana lähteä bilettämään. Tällä kertaa ei kuitenkaan auttanut vaalea tukka eikä räpsysilmät, sillä paikka oli täyteen varattu ja ”las 4 rubias” (meidän kämppisnelikon saama lempinimi ”neljä blondia”) jäi maan päälle murjottamaan. Ihan hyvä kai kumminkin, ompahan syy palata takaisin someday… :)
OSA II. Real de Catorce
Kello herätti aamuviideltä. Varttia myöhemmin väsyneet tytöt olivat jo siirtyneet taksiin kohti bussiasemaa ja uusia seikkailuja. Kolme paikallisbussia ja 10 tuntia myöhemmin saavutimme seuraavan etappimme, aavekaupunki Real de Catorcen, 2750 metriä merenpinnan yläpuolella. Real on 2,4 km pitkän yksikaistaisen luolaa muistuttavan tunnelin toisessa päässä oleva pikkukaupunki vuorten ympäröimänä keskellä erämaata. Täällä muuten asui Brad Pittkin pari kuukautta vuonna 2000 kuvatessaan Julia Robertsin kanssa The Mexicania…
Kello herätti aamuviideltä. Varttia myöhemmin väsyneet tytöt olivat jo siirtyneet taksiin kohti bussiasemaa ja uusia seikkailuja. Kolme paikallisbussia ja 10 tuntia myöhemmin saavutimme seuraavan etappimme, aavekaupunki Real de Catorcen, 2750 metriä merenpinnan yläpuolella. Real on 2,4 km pitkän yksikaistaisen luolaa muistuttavan tunnelin toisessa päässä oleva pikkukaupunki vuorten ympäröimänä keskellä erämaata. Täällä muuten asui Brad Pittkin pari kuukautta vuonna 2000 kuvatessaan Julia Robertsin kanssa The Mexicania…
Realissa päästiin itse asiaan ja heti pitkän bussimatkan kunniaksi lähdettiin heppojen kanssa tutustumaan lähiympäristöön. Maisemat oli upeat, ja erämaan kuumaa aurinkoa silmällä pitäen ostettiin jokaisen cowgirlin vakiovarusteisiin kuuluva länkkärihattu jo Zacatecasista. Ainoa iltamme Realissa kului raskaan päivän päätteeksi rentouttavasti tunnelmallisessa pikku ravintolassa punaviinin ja mahtavan italialaisen tuorepastan ja valkosipulipatongin parissa…
Seuraavana päivänä tehtiin vielä kolmen tunnin hevosvaellus noin 2900 metriin, jossa todella päästettiin heppatyttö irti ja painettiin täyttä neliä kaviot kopsuen ja tukka tuulessa hulmuten pitkin erämaan kinttupolkuja. Takaisin Monterreyhin saavuttiin parin bussimatkan jälkeen iltayhdeltätoista, väsyneinä ja valmiina uusiin kokemuksiin. Viimeisetkin rippeet opiskelumotivaatiosta tosin taisi kadota johonkin matkan varrelle…
Villit ja vapaat
Minä ja heppa
Real de Catorce sijaitsi keskellä ei-mitään 
3 comments:
Moi Eppu
On teillä ollut hieno reissu.Tekisi mieli melkein tulla siellä käymään..on täällä niin hytisevä pakkassää.
Eilen poksahti Myyrmäessä kaukolämpöverkko hajalle ja lähes koko Vantaa oli 6-12 tuntia ilman lämpöä ja lämmintä vettä, lukuunottamatta tietysti öljyllä tai sähköllä toimivat lämmitykset.
Parin viikon kuluttua pidennetty viikonloppu Pyhällä ja sitten alkaa New Orleans häämöttää.
Muuten töissä on kiva käydä ja tuloksiakin alkaa näkyä.
Rimpautellaan skypellä piakkoin.
Opiskele ensin ja sitten muut mukavat harrastukset!
terv.äitee
Äiti! Sä tiedät ettei musta saa käyttää tota nimeä julkisilla paikoilla!!!
Joo, kyllä toi reissailu tuntuu tällä hetkellä paljon mielenkiintosemmalta kun koulunkäynti. Tää maa on vaan niin valtava, olis sääli lähtee kotiin ilman perinpohjaista tutustumista. Seuraava reissukin on jo suunnitteilla... Eka tentti oli ekonometriasta eilen ja kyl se ihan hyvin meni, eli kyllä täällä töitäkin tehdään:).
Halauksia ja soitellaan pian, t.EEVA
Kiitos Cowgirl matkaseurasta, ihan loistava reissu!
Post a Comment