Saavuttiin eilen aamulla tänne Mazatlaniin Tyynenmeren rannalle 15 h bussimatkustamisen jälkeen. Sierra Madren ylitys on kyllä sellaista serpenttiiniä, että laatat on suussa ellei uni tule äkkiä.
Nyt täällä ei ole mikään turistiaika, mutta kyllä täällä näitä ameerikan turisteja vaan riittää... Käytiin eilen syömässä ameriikkalaisten mammojen ja pabujen keskellä maittavat turistihintaiset fisut ja ruuan päälle vielä terassille baariin, jossa kaikui Born in the U.S. n´A., valkoiset valaat tanssivat pöydillä ja Budweiser virtasi (harvinaista nähdä jenkkiolutta maassa, jossa viikkoturistikin osaa nimetä ainakin 8 paikallista olutmerkkiä siltä seisomalta).
Tänään koko päivä biitsillä, jossa ei kyllä silmät sulkemalla ja aksenttia kuuntelemalla enää tiennyt mikä maa on kyseessä. Ameerican english! Jännä kun oikein alkaa ärsyttää kun paikalliset alkaa puhua meille englantia, kun luulevat meidänkin olevan jenkeistä. Pakko kuitata aina espanjaksi takaisin, kun sitähän tänne on tultu puhumaan, himputti vieköön!
Huomenaamuna kuudelta ylös kun gringat jättää tämän American Paradisen ja matka jatkuu kohti Kuparikanjonia...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Moikka!
Toivottavasti Kuparikanjoni korvaa jenkkituristirysän ;)
vaikka just nyt kun taivaalta sataa vesiräntää, tuntuu et sitä ois mielummin vaikka missä jenkkirysässä kun vaan ois lämmin!
Tänään rauhassa kotona ja huomenna rauhassa leffaan, dreamgirlsiä katsomaan. Sain Mikon houkuteltua koska siinä on Beyonce!!
Terkuin,
Laura
Voih, odota Cancunia, mikäli sinne asti pääset. Se on Pahin :)
Heippahei!
Joo Laura, playa on playa vaikka jenkeillä täytettynäkin, siitä ei pääse mihinkään. On kyllä vaan ihan toisenlaista Meksikoa noi turistikohteet, ei voi muuta sanoa! Mäkin kävin kattoo Dreamgirlsin pari viikkoa sitten, tykkäsin!
Ja Kata, Cancuniinkin varmaan mennään huhtikuun puolella, mutta yksi päivä varmaan maksimissaan. Just SEN takia;).
t.Eeva
Post a Comment